Oppiminen perustuu useimmiten ongelmien ratkaisun kautta tapahtuvaan oppimiseen. Työssä tulee eteen ongelma, joka on ratkaistava suhteellisen lyhyessä ajassa. Ratkaisuissa tukeudutaan useimmiten omaan osaamiseen ja tarvittaessa ohjaajan ja opettajan tukeen.
Ongelmaperusteisen oppimisen prosessissa hyvin merkittävä vaihe on ongelman määrittäminen. Ongelman tulee olla organisaation strategian suuntainen ja ryhmän oman toiminnan kannalta mielekäs. Silloin ongelma on ratkaisemiseen käytettävän panostuksen arvoinen. Työssäoppiminen on todennäköisintä silloin, kun opiskelija on motivoitunut koulutukseen ja ottaa aktiivisesti vastuuta omasta oppimisestaan. Työssäoppimisen tulevaisuus riippuu pitkälle siitä, kuinka työssäoppisen eri osapuolten välinen vuorovaikutus toimii. Ongelmanratkaisuun perustuva oppiminen on mielestäni toimiva systeemi oppimisympäristöstä riippumatta.
Ongelmanratkauisuilla oppimisessa oppilas saa mielihyvää onnistumisesta ja siinä sivussa kuin huomaamattaan oppii jotain. Kuulostaa liiankin hyvältä, että ongelma on organisaation strategian suuntainen ja ryhmän oman toiminnan kannalta mielekäs. Pääasia että oppimista tapahtuu jonkinlaisten ongelmien ratkaisujen kautta. Turruttavaa "lintu on kala" oppimista (lue opiskuluajan kuluttamista) on kaikki oppilaitokset väärällään.
VastaaPoistaOrganisaation strategian suuntainen, on kovasti sanottu. Tahtoo tavallisella tallaajalla joskus olla se strategian ymmärtäminen hieman utuista. Ja strategiakin muuttu herkästi taloustilanteen myötä, eikä siitä henkilöstölle aina kerrota.
VastaaPoista