11. Äänetön tieto

Äänettömällä ammattitaidolla tarkoitetaan sellaisia työssä tarvittavia taitoja, jotka ilmenevät käytännöllisenä tai toiminnallisena tietona, joka on osa työn kokonaishallintaa, mutta joka ei välttämättä ole tiedostettua.
Ammattilaisilla on käytössään kahdenlaista tietoa, formaalia eli täsmällistä ja informaalia eli äänetöntä arkitietoa. Formaali tieto voidaan ilmaista numeroin, käsikirjoin tai yleispätevinä periaatteina. Formaalista tietoa voidaan kritisoida ja siitä voidaan keskustella. Informaali eli arkioppiminen ja -osaaminen on usein piiloutunut yksilölliseen kokemukseen. Se sisältää vaikeasti sanoiksi puettavia tekijöitä. Opettajan on työelämää seuraamalla ja sieltä konsultointia imemällä pyrittävä lisäämään informaalin osaamisen määrää opiskelijoiden keskuudessa kaikin keinoin. Täsmällisen ja äänettömän tiedon sopivalla suhteella on mahdollista kehittää opiskelijoista todellisia ammattilaisia.

10. Todistamisen taakka

Opiskelijalla on todistustaakka omaan osaamisensa esiintuomisessa. Tässä voi Portfolio of Evidence eli ”todistelu- tai osaamisen osoituskansio” toimia hyvänä apuna. Oppilas saa luonnollisesti todistuksen oppilaitoksestaan, mutta PoE:llä hän kykenee seikkaperäisemmin osoittamaan tulevalle työnantajalle, mitä töitä hän on tehnyt ja kuinka niiden hallinta on kehittynyt.
Yksinkertaisimmillaan PoE on opiskelijan itsensä täyttämä kansio tai saitti, jossa hän tekstein ja kuvin todistaa sitä haluavalle osaamisensa tasoa. Mitä on opetettu, mitä on opittu ja onko oppeja harjoitettu käytännössä. Kuinka käytäntö on sujunut ja tarvitaanko vielä opastusta ja ohjausta. Kerran aloitettu PoE:n täydentäminen on itse kunkin opiskelijan vastuulla. Yhdessä oppilaitoksen tai harjoittelupaikan kanssa täytettäessä tiedosto pysyy ajan tasalla. Mahdolliset työntekijää haluavat tahot voivat ottaa yhteyttä oppilaitokseen ja tiedustella minkälainen PoE heidän suunnittelemallaan työntekijällä on.
PoE:lle ai ole asetettu mitään tiettyä formaattia. Suotavaa kuitenkin olisi, että siihen on mahdollista lisätä todistuksia omasta osaamisesta ja vastaavasti poistaa vanhentunutta tietoa. Nykyakana digitaalinen perusformaatti tulee varmasti yleistymään. Tästä on helppo lähettää asianosaiselle tiedostoja tai koko PoE sähköpostilla.

9. Ongelmia ratkomalla eteenpäin

Oppiminen perustuu useimmiten ongelmien ratkaisun kautta tapahtuvaan oppimiseen. Työssä tulee eteen ongelma, joka on ratkaistava suhteellisen lyhyessä ajassa. Ratkaisuissa tukeudutaan useimmiten omaan osaamiseen ja tarvittaessa ohjaajan ja opettajan tukeen.
Ongelmaperusteisen oppimisen prosessissa hyvin merkittävä vaihe on ongelman määrittäminen. Ongelman tulee olla organisaation strategian suuntainen ja ryhmän oman toiminnan kannalta mielekäs. Silloin ongelma on ratkaisemiseen käytettävän panostuksen arvoinen. Työssäoppiminen on todennäköisintä silloin, kun opiskelija on motivoitunut koulutukseen ja ottaa aktiivisesti vastuuta omasta oppimisestaan. Työssäoppimisen tulevaisuus riippuu pitkälle siitä, kuinka työssäoppisen eri osapuolten välinen vuorovaikutus toimii. Ongelmanratkaisuun perustuva oppiminen on mielestäni toimiva systeemi oppimisympäristöstä riippumatta.

8. Entä erityis...

Erityiskasvatuksen kehittyminen on viimeisessä sadassa vuodessa ottanut melko harppauksen eteenpäin. Myös nimikkeissä on tapahtunut muutosta. Mutta muuttuuko tilanne siitä, että rampoja ja raajarikkoja ei enää ole, vaan tilalla on erityisavun tarpeessa olevia. Kun tähän nimeen on ”kyllästytty”, niin on keksittävä uusi nimike tälle sakille. Pienryhmä, inkluusio…?
Myös erilaiset luokittelut hieman panevat miettimään. Yksi asiantuntija tekee diagnoosin ja tuettava saa tietyn ”statuksen”. Entä jos henkilön tutkisikin joku toinen asiantuntija, olisiko status sama? Kuntoutuksen jälkeinen kuntoutuminen on myös arviointiasia, joka ei voi koskaan olla puolueeton. Ja tukemisessakin joku instanssi määrittelee miten paljon ja minkälaista tukea tietyllä ”koodilla” saa. Voihan olla niin, että jossain tuetaan avokätisemmin ja jossain taas niukemmin. Näiden tyyppien vertaillessa tukiaan ollaankin jo melkoisen konfliktin edessä.
Eritysiopetusta vai ei, siinäpä onkin mukava keskustelun aihe. Kummallekin puolelle löytyy kannattajia ja hyviä perusteluja.

7. Havainnon ja taas opin

Yksi havainnointipaikka järjestyi Helsinki Busines Collegessa, missä sain seurata merkonomien koulutusta. Luokassa oli kansojen kirjo ja ”turbaanien kuhina”. Meno oli hitusen vallatonta, mutta uskon muutamien äänekkäimpien halunneen näyttää minulle hieman stadin mallia.
Mutta jälleen kerran sain hämmästyä, kun muutamat oppilaat esittelivät omatekemiään businesanalyysejä annetuista yrityksistä. Kyllä sitä näköjään huiskeessakin oppii, jos halua löytyy. Mielenkiintoinen loppuhuipennus sattui tunnin loputtua. Paikalle käveli yksi karskin näköinen nuorukainen, joka sanoi minulle: ”Sitte kun sinusta tulee opettaja, pidä parempaa kuria kuin täällä!”

6. Tuli harjoitelluksi ja opituksi

Opetusharjoittelu Mäntsälässä jännitti etukäteen jonkun verran. Vaikka kaikki oli tuttua; koulu oli tuttu 30 vuoden takaa, kompostin teko ja muru- ja lapiotestin teko selvää pässinlihaa edellisilta kesiltä ja itse opettamienkin oli tuttua. Silti ajatukset pyöriskelivät päässäni. Ryhmässä on sekä nuoria alle parikymppisiä että vanhempia lähes ikätovereitani. Mitenkähän saan tarinan ja työharjoitukset sorvailtua molemmille ikäryhmille mielenkiintoiseksi. Miten saan vuorovaikutuksen toimimaan hedelmällisesti. Onkohan opiskelijoilla motivaatio mallillaan vai ollaanko mukana likimain pakosta.
Heti, kun kymmenen ihmisen sakki saapui luokkaan, huomasin että kyllähän tämä tästä. Vuorovaikutteisuus tuli kouriintuntuvasti esiin, kun aikuisopiskelijat kyselivät minulta yhtä sun toista. Nuoremmat luonnollisesti olivat hiljaa ja odottivat mitä tuleman pitää.
Murutestin opettaminen teoriassa on hieman haasteellista, mutta piirustuksilla ja kuvilla kokonaisuus hahmottui kohtuullisesti.Kun oli vuorossa käytännön testin tekeminen pellolla, huomasin, etten ollut osannut selvittää tarpeeksi seikkaperäisesti maakimpaleen ottoa.
Kompostin tekemisessä vuorovaikutteisuus sen kun lisääntyi. Monilla aikuisopiskelijoilla oli omakohtaisia kokemuksia puutarhakompostista. Teoriaopin jälkeen keskustelimme luokassa miksi jonkun kompostointi oli mennyt pieleen ja toisen oli jopa osittain onnistunut.
Kaiken kaikkiaan harjoitustunnit olivat mukava kytkentä menneisyyteen ja antoivat uskoa siihe, että opiskelun TAMKissa on oikeaan osunut ratkaisu tässä elämäntilanteessa.

5. Oppimiseen merkityksellisyyttä

Taustojen tutkiminen auttaa sekä opiskeluissa että jatkossa uraohjauksessa. Valitettavan usein nuori lähtee opiskelemaan vailla uraohjauksen antamaa käsitystä siitä, mihin hän oikeasti on menossa kenties loppuiäkseen. Uraohjaajilla on käytössään myös erilaisia ohjauksen työvälineitä ja toimintatapoja, joista ohessa on yksi varsin nokkela keino.
SWOT-analyysin avulla voidaan kuvata omia vahvuuksia ja heikkouksia sekä käsityksiä opiskelun mahdollisuuksista ja uhkista. SWOT-analyysin avulla opiskelijat saadaan miettimään ko. asioita heti opintojen alussa ja se toimii myöhemmin apuvälineenä ohjaustilanteissa.
Usein on hankalaa rajata mikä on opiskelijan taustaa ja kokemusta ja mikä taasen on opiskelijan oman mielenkiinnon herättämää toiminnallisuutta. Erilaiset katalogit ja lehdet toimivat ajatusten herättämisen ja työmarkkinoiden seuraamisen välineenä, vaikka niitä ei luotauksessa ja tausta/suunnitelma analyysissä läpi käytäisikään.
Ellei opettaja voi asiaa suoraan saada selville kysymällä kaavakkeella tai haastattelussa, pitää meillä olla tuntosarvet havaitaksemme joukosta nyt tai aiemmin koulukiusatut ja luki- yms. oppimisvaikeuksista kärsivät. Oppiminen voisi vihdoin olla merkityksellistä, jos oppimisen tiellä olleisiin esteisiin osattaisiin suhtautua luontevasti ja tarvittavilla tukitoimilla.

4. Miten motivoin?

Motivaatio on oppimisen keskeinen teema. Motivaatioon liittyy runsaasti erilaisia käsitteitä, joiden päällekkäisyys ja sisäkkäisyys aiheuttavat joskus hankaluuksia niiden hahmottamisessa.
Motivaatio on avainasemassa oppimisessa. Motivaatioon vaikuttavat sekä oppijan sisäiset tekijät, mutta melkoisen vahvasti myös itse oppimistilanteeseen liittyvät seikat. Nämä tekijät ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään ja muodostavat kohtalaisen monimutkaisen kokonaisuuden.
Motivaation roolia oppimisprosessin kokonaisuudessa on pyritty hahmottamaan myös itsesäätelyteorioiden avulla. Motivaatio voidaan kognitiivisessa motivaatiotutkimuksessa jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Jos opiskellaan ainoastaan arvosanan, jatko-opintoihin pääsyn tai muun tämän tyylisen asian ajamana, ollaan ulkoisesti motivoituneita. Jos ollaan liikkeellä pelkästään oman mielenkiinnon ja palavan oppimishalun ohjaamana, ollaan sisäisesti motivoituneita. Itse pyrin sisäiseen motivaatioon. Tuliko tämä jollekin yllätyksenä.

3. Monikulttuurinen ohjauskompetenssi

Oma monikulttuurisen ohjauskompetenssini ei taida edetä esitetyillä lineaarisella kulttuurisensitiivisyyden ”denial, defense, minimization, acceptance, adaptation, integration” -portaikolla. Ohjauskompetenssin kehittymisessä keskityn kohtiin kolme, neljä ja viisi. Eli pyrin ensiksi löytämään mahdollisimman paljon yhteneväisyyksiä. Kulttuurien eroista huolimatta olemme kaikki ihmisiä, joiden perusolemus on yllättävän lähellä toisiaan. Seuraava vaihe on hyväksynnän etsimistä ja eräänlaisen konsensuksen rakentamista. Tässä prosessissa oppijoina on molemmat, sekä minä että opetettava. Viimeisessä vaiheessa seuraa hyväksynnän vaihe, jonka jälkeen hedelmällinen ja kehittävä ohjaus ja opettaminen on mahdollista.

2. Käyttöteoriani

Käyttöteoria tarkoittaa omaa toiminnallista näkemystä opetus- ja ohjaustyöskentelystäsi. Tässä yhteydessä sana toiminnallisuus on tärkeä, sillä teoria sanasta huolimatta käyttöteoria on mielestäni enemmän käytäntöä. Käyttöteoria kertoo esimerkiksi vaikkapa sitä, että käytännön työnopetus on nivottava tarkoituksenmukaisiin oppimistehtäviin. Käyttöteoria pyrkii jäsentämään parhaalla mahdollisella tavalla opetus- ja ohjaustyötä. Mutta sillä on myös näkymättömät yhteydet yleisiin oppimis- ja opetusteorioihin.
Opettaja voi opettaa ilman, että hän piittaa käyttöteoriasta tuon taivaallista. Mutta samalla hän itse ja oppilaat menettävät yhden tärkeän osan onnistuneesta oppimisprosessista. Käyttöteoria tarkoittaa omaa toiminnallista näkemystäsi opetus- ja ohjaustyöstä. Se kertoo sinulle vaikkapa, että luokassa tapahtuvaan teoriaopetukseen on liitettävä sopivia tehtäviä. Yksinkertaisimmillaan käyttöteoria voi olla se, että ohjaa opiskelijoita itse etsimään tarvittavaa tietoa. Käyttöteoria jäsentää käytännön opetus- ja ohjaustyöstäsi, mutta siihen on näkymättömästi kytkyellä yhteydet oppimis- ja opetusteorioihin.

1. Visan tie opettajaksi

Ensimmäinen oikea työpaikkani oli Pohjolakodissa Muhoksella, missä opetin peruskoulunsa päättäneille, mutta vielä alaikäisille huostaan otetuille nuorukaisille hevostaloutta. Muistan hyvin yhden tilanteen, missä nuori agrologi putosi korkealta tai paremminkin havahtui siihen, mitä opettaminen oikeastaan on.
Kerroin innostuksen puna poskillani hevosen lisääntymisestä astutuksineen kaikkineen. Pojat näyttivät jopa kuuntelevan. Kukaan ei nukkunut eikä ihmeemmin melunnutkaan. Tunnin puolivälissä Rami nousi etupulpetista kiroillen ylös.
Saatana, sinä olet lukenut tuon jostain, karjaisi Raimo ja yritti häipyä paikalta.
Sain tilanteen hanskattua ja keskustelimme opiskelusta ja elämästä vielä tovin ennen kuin häivyimme tallille.
Tämän episodin jälkeen itsekin mietin mitä oppiminen, opettaminen, lukemien ja kokeminen oikeastaan ovat. Minusta nämä neljä asiaa muodostavat kohtalaisen tiiviin kokonaisuuden. Mitä tasapainoidemmin nämä osa-alueet kokonaisuuden muodostavat, sen tasapainoisempi ja parempi on myös lopputulos eli itse opettaja.
Lista kirjoista, joista on hyötyä opettajuuteen perehtyvälle:
Cameron, J. Tie luovuuteen.
Hätönen, H. Eläköön opetussuunnitelma.
Jalava, U. & Vilkman, A. Työ ja oppiminen yrityksissä.
Ladonlahti, T & Pirttimaa, R. Erityispedagogiikka ja aikuisuus.
Pohjonen, P.Työssäoppiminen.
Poikela, E. Sovittelu
Rauste - von Wright, M. & von Wright, J. Oppiminen ja koulutus.
Uusikylä, K. & Atjonen, P. Didaktiikan perusteet.
Åberg, L. Viestinnän johtaminen.
Pesonen, H-L. & Lehtonen, J & Toskala, A. Asiakaspalvelu vuorovaikutuksena.
Siukosaari, A. Yhteisöviestinnän opas.
Ahonen K. & Reuter A Tukea ja palveluita nuorten ja aikuisten oppimisvaikeuksiin.
Ladonlahti T. & Naukkarinen A. & Vehmas S. Poikkeava vai erityinen.
Sranden K. Erilainen oppija Oppimisvaikeuksien kokeminen, syyt, esiintyvyys ja kuntoutus.
Fletcher J. & Reid Lyon G. & Fuchs L. & Barnes M. Oppimisvaikeudet Tunnistamisesta interventioon.
Ja vielä pari kirjaa, jotka ovat hvyiä, vaikka eivät ihan suoraan pedagogiikkaan liitykään.
Saarinen E. Symposium
Peltola H. Hikeä ja hurmosta, hyvä työ tekee hyvää.