Tämän portfolion 12 osaa pitävät sisällään sen, millä eväillä pyrin toimimaan mahdollisimman hyvänä opettajana. Portfolioon jatkuvasti saatavat muiden kommentit ja keskustelu ovat olennainen osa sitä, millä konstilla pyrin parantamaan opettajuuttani entisestään. Kyseinen blogipohjaisuus mahdollistaa myös oman ajatusmaailmani ja opettajuuteni keskeisen sisällön muuttumisesta kertomisen.
Kappaleessa Visan tie opettajaksi on listattu muutamia teoksia, jotka kannatta lukea, jos opettajuus kiinnostaa.
Muutama sana opiskelujen kulustakin lienee paikallaan.
Vajaa pari vuotta sitten näin lehdessä ilmoituksen, jossa Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu haki opettajaopiskelijoita aikuisten linjalle. Pääsyvaatimuksena oli epäpätevänä opettajan toimiminen tai sitten pitkä ura monenlaisissa askareissa. Tuli valituksi yli tuhannen joukosta ja mietin, että pitkä ja monivivahteinen työaura varmaan auttoi minut sisään.
Ensimmäinen kesä meni kasvatustieteiden perusopintoja verkossa opiskellen. Myllylän Marjatan valvovien silmien alla. Teos poikineen tuli kahlatuksi läpi ja selontekoja ja esseitä melkoinen määrä.
Syksyllä näin sitten opiskelijatoverini eka kerran. Rentoa, kriittistä, kokenutta ja muutenkin minulle passelia opiskeluseuraa. Nivalaisen Kosti aloitti ensimmäisen jakson, opettaja soihdunkantajana. Käyttöteoriaa ihmeteltiin ja selvisihän se keskustelujen ja sommittelujen kautta. Portfolion mallia, kehittämishankkeen ideaa ynnä muuta käytiin lähipäivien aikana läpi.
Tämän vuoden kevättalvi meni luotsina ollessa. Opetusharjoittelua ja havainnointia kymmeniä kertoja. Innostava opettaja, mitä se on? Siinä pähkittiin ja kuunneltiin Kostin antoisia tarinoita. Väännettiin posteri, josta tulikin hieno. Kehittämishanke eli ja muuttui päässä ja paperilla.
Kesä meni kehittämishankkeen kimpussa. Haastatteluja ja lähdeaineistoa läpi kahlatessa. Yllättävän paljon hanke muuttui siitä, mitä aluksi aioin tehdä. Mutta Kostin välillä sekavienkin ohjeiden avulla pääsin eteenpäin.
Kesälomien jälkeen aloimme kalastajiksi. Oppimisympäristöt, erilaiset oppijat ja ammattiin kasvaminen tulivat tutummiksi. Siinä sivussa otin valinnaiseksi kurssiksi erityiskasvatuksen perusteet. Varsin mielenkiintoinen iltakurssi, joka Vantaalla asuvalle tuotti hieman ylimääräistä reissaamista. Lopputyötä viilattiin yksin ja yhdessä ja tulihan se lopulta päivä selville, milloin saan sen esittää.
Viisi keikka vielä Tampereelle edessä, mutta intoa riittää. Kostin sanoin: kyllä nyt näyttää, että Visa saa jouluksi muutakin kuin omenoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti